OHO! – Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa -hankkeen kolmannen työpaketin tavoitteena oli luoda edellytyksiä opiskelijoiden vahvuudet ja tuen tarpeet huomioiville opinnoille, huomioida entistä paremmin opiskelijoiden moninaisuus sekä kehittää henkilöstön ohjausosaamista.

Haasteisiin lähdettiin vastaamaan neljällä yksilöidyllä tavoitteella:

1. Selvitetään korkeakoulujen saavutettavuustilanne
2. Kehitetään saavutettavuuden pedagogisia työvälineitä
3. Luodaan saavutettavuuskriteeristö ja annetaan korkeakouluille valmiuksia oman saavutettavuusohjelman tekemiseen. Jalkautetaan tietoa korkeakouluihin.
4. Pyritään edistämään korkeakoulujen saavutettavuutta muilla toimenpiteillä.

Kehitystyötä lähdettiin tekemään yhteistyössä useiden korkeakoulujen kesken. Työmuotona tämä osoittautui haastavaksi, mutta samalla asioihin saatiin useampia näkemyksiä ja niitä pystyttiin tarkastelemaan monipuolisemmin.

Saavutettavuuden selvittämistä

Hankkeen aluksi teimme selvityksen korkeakoulujen saavutettavuudesta tarkastelemalla niiden julkisia internetsivuja. Lähtökohtana tarkastelulle oli ajatus siitä, mitä tietoja hakuvaiheessa oleva opiskelija pääsee näkemään. Korkeakoulujen internetsivujen tiedot saavutettavuudesta ovat usein hajanaisesti esillä, käsitteet vaihtelevat ja tietoja on osattava etsiä oikeilla hakusanoilla.

Sähköisiin kyselyihin vastasi 1011 opiskelijaa, 216 opettajaa ja 44 johdon edustajaa. Opiskelijoiden mielestä kehittämiskohteita ovat yhteisöllisyys, opetuksen yksilöllisyys ja tukipalvelujen toimiminen. Opettajat kokevat tarvitsevansa enemmän tukea ja ohjausta saavutettavuusasioissa. Johdon kyselyssä korkeakoulujen saavutettavuuden nähtiin toteutuvan huomattavasti paremmin. Lisäksi hankkeen aikana selvitettiin mm. sitä, millä tavoin opiskelijan vamma tai rajoite vaikuttavat hänen opiskeluunsa ja millä eri toimenpiteillä korkeakoulu voisi opiskelua helpottaa huomioimalla nämä vaikutukset toimintansa eri osa-alueilla.

Seminaareja ja artikkeleja

Jo hankkeen alkuvaiheessa linjasimme, että hanketyöskentelymme on julkista ja työprosessia tehdään näkyväksi sen kaikissa vaiheissa. Samalla kun kerroimme työskentelystämme, saimme kuulijoilta myös arvokkaita käytännön vinkkejä siitä, mihin suuntaan työskentelyämme tulisi suunnata. Järjestimme koko hankkeen ajan koulutuksia, työpajoja ja webinaareja sekä kirjoitimme aktiivisesti artikkeleja työskentelystämme.

Korkeakoulujen saavutettavuustyön esteenä on ollut se, että saavutettavuuteen liittyvä termistö on ollut hajanainen. Käsitteitä on käytetty huolimattomasti ja useissa eri merkityksissä. Moni kuulijoista toi esille myös sen, että saavutettavuudesta käyty keskustelu on ollut niin vaikeaselkoista, että asioihin ennalta perehtymättömien on ollut mahdoton ymmärtää keskustelua, saati päästä siihen mukaan.

Osaamismerkit OHO!-hankkeessa

Kun hankkeessa järjestettiin paljon koulutuksia, päätimme kokeilla myös osaamismerkkejä koulutusten todentajina. Osaamismerkkiperheemme syntyi siten, että loimme kolme eri tasoista merkkiä:

• saavutettavuusoppija
• saavutettavuusosaaja ja
• saavutettavuusagentti.

Merkit oli suunniteltu siten, että kynnys niiden hakemiseen olisi mahdollisimman pieni. Jo yhden webinaarin seurannasta ja siihen liittyvästä päivityksestä sosiaalisessa mediassa olisi siis ollut mahdollista hakea osaamismerkkiä.

Osaamismerkkejä käytetään muutamissa suomalaisissa korkeakouluissa jo hyvinkin aktiivisesti, mutta OHO!-hankkeen osaamismerkit eivät silti herättäneet suurempaa kiinnostusta. Monissa korkeakouluissa niitä lähinnä kummasteltiin ja aliarvioitiin, eikä merkkejä laajemmassa mittakaavassa innostuttu hakemaan.

Yksi syy osaamismerkkien tuntemattomuuden lisäksi saattoi olla myös se, että merkkien kriteerit olivat liian laajoja. Todellisuudessa ne mittasivat lähinnä osallistumista pikemmin kuin osaamista tai oppimista. Tämä saattoi olla omiaan pienentämään merkkien merkitystä ja arvoa.

Saavutettavuuskriteeristö itsearvioinnin välineeksi

Saavutettavuuskriteeristön tavoitteena on toimia korkeakoulun saavutettavuuden itsearvioinnin välineenä.

Kriteeristön teemoja ovat: toimintakulttuuri, johtaminen, fyysinen ympäristö, digitaalinen saavutettavuus, opetus ja oppiminen, tuki ja ohjaus, viestintä sekä opiskelijavalinnat. Kriteeristö suositellaan täytettäväksi ryhmän ollessa kasvotusten, eikä kaikkia osa-alueita kannata täyttää kerralla.

Ideaalitilanteessa kriteeristöä täyttävät samanaikaisesti opiskelijat, opetushenkilöstö, muu henkilöstö ja johdon edustajat. On myös tärkeää varata riittävästi aikaa keskustelulle ja yhteenvedon tekemiselle saaduista vastauksista sekä tehdä tuloksista muistio, joka päätyy johtoryhmän tietoisuuteen. Näin mahdollistetaan asioiden kehittyminen korkeakoulun sisällä.

Mitä saatiin aikaan?

Saavutettavuusasian edistämiseksi korkeakoulutasolla tarvitaan toisaalta johdon tukea, resurssointia ja ohjeistusta. Yksittäiset konkreettiset edistysaskeleet tapahtuvat kuitenkin henkilötasolla. Jos henkilöstö ei ole sitoutunut saavutettavuuden edistämiseen, ei kehittymistä tapahdu.

OHO!-hankkeessa asiaa on lähestytty kahdesta näkökulmasta. Toisaalta keskustelua on käyty OKM:n ja Karvin sekä korkeakoulujen johdon kanssa, mutta painopisteenä on ollut myös henkilöstön edustajien tavoittaminen monipuolisesti ja heidän tietonsa lisääminen. On selvää, että koordinoitua saavutettavuustyötä tarvitaan korkeakouluissa vielä hankkeen jälkeenkin ja työhön on osoitettava riittävästi resursseja.

Työn tekeminen korkeakoulujen yhteistyönä on hedelmällistä, sillä näin saadaan esille erilaisia näkökulmia ja hanketoimijat voivat hankkeen aikana kehittää tuntuvasti myös omaa osaamistaan. Jos työtehtävät olisi jaettu korkeakoulukohtaisiin tehtäväosioihin ja työ olisi tapahtunut vain yhden korkeakoulun sisällä, ei vastaavaa oppimisprosessia olisi välttämättä tapahtunut.

Teksti: Heli Antila, lehtori TAMK, mukana OHO!-hankkeessa koko hankkeen ajan

---

OHO!-hanketta rahoitti OKM vuosina 2017 – 2019. Hanketta hallinnoi Jyväskylän yliopisto ja hankkeessa oli mukana kahdeksan yliopistoa ja kolme ammattikorkeakoulua. Hankkeen kolmannessa työpaketissa toimivat Turun yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto, Hämeen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Aalto-yliopisto.