Osaamismerkki kannustaa digitukijoita tunnistamaan osaamistaan

Digituki

Yhteiskunnan digitalisoituessa jokainen meistä tarvitsee digitaitoja. Jokainen meistä tarvitsee toisinaan myös ulkopuolista tukea oman digiosaamisensa kehittämiseen. Tuen tarve voi liittyä turvalliseen toimintaan digiympäristössä, medialukutaitoon, tiedonhakuun tai vaikkapa tietyn digipalvelun käyttöön.

Yhä useampi asiakaspalvelutehtävissä toimiva kunnan, valtion, järjestön ja yrityksen työntekijä onkin viime vuosien aikana saanut itselleen uuden roolin, digitukijan roolin. Usein kyse on uudesta tavasta opastaa asiakkaita eikä digitukea antava sosiaalityöntekijä, opettaja tai työkaveri miellä itseään ensisijaisesti digitukijaksi. Usein digitaitojen opastaminen herättääkin pohtimaan omaa osaamista; onko minulla itselläni riittävä osaaminen, jotta voin opastaa muita?

Erilaiset tehtävät ja organisaatiot osaamisen määrittelyn haasteina

Digi- ja väestötietovirasto (DVV) koordinoi valtakunnallista digituen kehittämistä. Tarve digituessa tarvittavan osaamisen määrittelemiselle nousi meille esiin jo vuosia sitten digituen antajien taholta. Digitukijat halusivat olla varmoja siitä, että heidän oma osaamisensa on riittävää ja oikeanlaista. Haasteena oli digituen antajien laaja kirjo: meidän täytyi löytää niin valtion viranomaista kuin järjestön vapaaehtoista yhdistävä osaaminen. Sen lisäksi oli luotava mahdollisimman monelle digitukijalle soveltuva tapa saada tukea osaamisen kehittämiseen ja tunnistamiseen.

Ratkaisuksi löytyivät osaamismerkit ja niiden avulla toteutettava osaamisen tunnistaminen. Pääsimme mukaan pilotoimaan digitaitoja kartoittavia Osuvat taidot -osaamismerkkejä. Pilotoinnilla kokosimme tietoa merkeistä niiden kehittäjille, mutta samalla haimme digitukijoille soveltuvaa digiosaamista sekä arvioimme ovatko osaamismerkit ylipäätään hyvä väline osaamisen tunnistamiseen digituen toimijoille. Neljä viidestä pilotointiin osallistuneesta digitukijasta tutustui ensimmäistä kertaa osaamismerkkeihin – samalla tavoin asia oli meillekin uusi.

Osaamismerkit koettiin kuitenkin hyväksi tavaksi tunnistaa ja sanoittaa digitaitojen osaamista. Pilotoinnin yhteydessä kokoamamme palautteen perusteella todettiin, että suurimmalle osalle digitukijoista riittävät perusdigitaidot eli Perusosaaja-merkin sisältämä osaaminen. Osuvat taidot -osaamismerkkien avulla saimme sanoitettua digituessa tarvittavan digitaitojen osaamisen.

Tunnistimme kuitenkin, ettei onnistuneessa digituessa riitä ainoastaan digitaitojen hallinta vaan tarvitaan myös taitoa ihmisten kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Yhdessä digituen verkoston kanssa määrittelimme digituen eettisen ohjeistuksen tuntemisen ja ohjausosaamisen luovan hyvän pohjan tälle. Nämä kolme osaamismerkkiä: eettinen ohjeistus, ohjaustaidot sekä digitaidot muodostavat Digitukija-osaamismerkin.

Digituen osaamismerkistö

Suosio yllätti positiivisesti

Ensimmäiset digituen osaamismerkkimme julkaisimme keväällä 2021. Yksittäiset digituen osaamismerkit yhteen kokoava Digitukija-osaamismerkki puolestaan julkaistiin elokuussa 2021. Osaamismerkkien suosio on yllättänyt odotuksemme täysin; Tällä hetkellä olemme saaneet jo yli 3 000 osaamismerkkihakemusta ja lähes päivittäin saamme uusia hakemuksia.

Osaamismerkkien avulla osaamisen tunnistaminen on helppoa niin yksittäisille digitukijoille kuin digitukea tarjoaville organisaatioillekin. Osaamismerkkien hankkiminen on vapaaehtoista. Niiden hyödyt on kuitenkin tunnistettu ja tällä hetkellä muutamat järjestöt ja esimerkiksi Vantaan ja Espoon kaupungit suosittelevat digituen osaamismerkkien hankkimista digituen tehtävissä toimiville työntekijöilleen. Digitukijoiden oma osaamismerkki kannustaa ja rohkaisee digitukijoita luottamaan omaan osaamiseensa. Tästä hyötyy luonnollisesti digitukija itse, mutta ennen kaikkea digitukea tarvitseva asiakas.

Kirjoittaja

Erityisasiantuntija Mirva Gullman, Digi- ja väestötietovirasto

Kohti uusia ulottuvuuksia Open Badge Passportin uuden mobiilisovelluksen avulla!

Open Badge Passport mobiilisovellus

Open Badge Factoryn tavoitteena on edistää Open Badges -osaamismerkkien laajaa käyttöönottoa, ja sen myötä tukea parempaa osaamisen tunnistamista ja tunnustamista opiskelun, työn, vapaaehtoistoiminnan ja kansalaisten muun toiminnan yhteydessä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että tarjoamme asiakkaillemme Open Badge Factory -verkkoalustan, jolla he voivat luoda ja myöntää osaamismerkkejä, mutta myös ilmaisen Open Badge Passport -palvelun, jossa merkin saajat voivat vastaanottaa ja käyttää monipuolisesti merkkejään.

Vaikka Open Badge Passport on ilmainen palvelu, käytämme paljon resursseja sen kehittämiseen. Uskomme, että Open Badge -konseptin menestymisen kannalta ei riitä, että myönnetään isoja merkkimääriä, vaan tärkeintä on, että merkin saajat pystyvät käyttämään merkkejä helposti ja monipuolisesti. Monipuolisuuden kannalta Open Badge Passport on aina ollut edelläkävijä ja se tarjoaa käyttäjien omaa osaamista ja yhteisöllistä toimintaa tukevia ominaisuuksia, joita ei löydy merkkireppualustoista (badge backpack).

Open Badge Passportin mobiilisovellus on julkaistu tammikuussa 2021. Sitä on ladattu toistaiseksi melko vähän, mutta ensimmäiset käyttäjät ovat olleet erittäin tyytyväisiä sekä sovelluksen helppokäyttöisyyteen, että sen tuomiin käyttömahdollisuuksiin.

“Finally ! Thanks, can’t wait to test this with the learners!”

“Finding my way around this and so far I am really enjoying the functionalities. Nice to be able to see all my badges from my phone and may lead to spending more time in this useful platform. Thanks :)”

Eräs ranskalainen asiakas totesi apin ladattuaan: “Hienoa, nyt voin näyttää merkkejäni aperitiivilla käydessäni!” Kommentti saattaa hymyilyttää, mutta se tarkoittaaa, että meillä on vihdoinkin helppo tapa näyttää osaamismerkkejä myös niille, jotka eivät ole edes kuulleet niistä ja näin edistää konseptiin liittyvää tietoisuuden lisäämistä. Appi tarjoaa myös desktop-versioon verrattuna “sosiaalisempia” tapoja jakaa merkkejä, koska se hyödyntää puhelimen jakotoimintoja. Perinteisen LinkedIn-jaon lisäksi käyttäjän on helppo jakaa merkkejä esimerkiksi Whatsappiin ja muihin puhelimessa oleviin sovelluksiin. Apin yhtenä etuna onkin se, että konseptin levittäjiksi voi tulla asiantuntijoiden lisäksi myös uusia käyttäjäryhmiä.

Tietoisuuden lisäämisen lisäksi appi tuo mahdollisuuden käyttää merkkejä myös uusien käyttäjäryhmien ulottuville. Se avaa osaamismerkkien reitin nuorten älypuhelimin ja antaa vihdoinkin mahdollisuuden kunnille, urheilujärjestöille ja muille toimijoille saada nuoret mukaan kehittämis- ja tukitoimintaan. Uskomme apin tuovan myös uusia mahdollisuuksia organisaatioille, joiden työntekijät tai jäsenet liikkuvat paljon. Esimerkkinä voisi mainita erilaiset avustus- ja pelastusjärjestöt, mutta myös alat, joissa tietokoneen käyttö ei ole välttämättä mahdollista päivän aikana, kuten esimerkiksi kaupan ala ja rakennusala.

Apin ensimmäinen versio on monipuolinen ja se tarjoaa Open Badge Passportin tärkeimmät ominaisuudet, joihin kuuluu muun muassa omien merkkien jakaminen ja hallinta, merkkien hakeminen ja yhteisöllisiä ominaisuuksia, kuten käyttäjäyhteisön merkkien katselu, merkkien suosittelu ja muiden käyttäjien seuranta. Seuraavien versioiden kehityksessä tulemme hyödyntämään myös älypuhelimen tarjoamat paikkatieto-ominaisuudet, mutta kerromme tästä kehityksestä myöhemmin kun suunnitelmat tarkentuvat.

Ennen sitä kannustamme kaikkia suomalaisia asiakkaitamme laittamaan sanaa eteenpäin Open Badge Passport -mobiilisovellukseksesta merkin saajille. Olemme kiinnostuneita kuulemaan teidän käyttökokemuksista ja siitä, onko appi mahdollistanut uusia open badge -konseptiin liittyviä käyttötapoja.

Kirjoittaja: Eric Rousselle, Open Badge Factoryn toimitusjohtaja

Digitaalisessa Keudassa osaamista tunnustetaan osaamismerkein

DigiKeuda

Ammatillisen koulutuksen opiskelu on tänä päivänä monipuolista osaamisen hankkimista, osaamisen tunnistamista ja tunnustamista, jolloin opiskelija opiskelee puuttuvan osaamisen vastaamaan työelämässä tarvittavia taitoja. Puuttuvien taitojen hankinta suunnitellaan ennalta laadittavassa henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa (HOKS), jota päivitetään opintojen edetessä aktiivisesti.

Opiskelu voi tapahtua monipuolisesti työpaikalla, lähiopetuksessa, verkossa tai etänä. Keuda hyödyntää digitaalisuutta monialaisesti ja eri osaamistasoilla oleville tarjoten digitaalisia osaamismerkkejä osaamisen tunnustamiseen niin henkilöstölle kuin opiskelijoillensa. Keudassa osaamismerkkejä on myönnetty vuodesta 2013 alkaen.

Osaamismerkit

Keudassa voi saada osaamismerkkejä eri asioista, joita on oppinut. Oli sitten kyseessä uudet teknologiat tai vaikka koko henkilöstön keskeiset ohjelmat/sovellukset. Osaamismerkkejä onkin suoritettu kattavasti eri alueista. Mm. Digimedia-osaamismerkit koettiin suorittajien puolelta hyviksi, joista erityisesti kiiteltiin iPad ohjausta, jossa syvennyttiin mm. laitteistoon, jonka avulla teet omasta iPadista itsellesi kokonaisvaltaisen studion. 360-kamera kiinnosti myös monia, sen mahdollisuudet opetuskäytössä ovat huimat.

Lisätyllä todellisuudella voi visualisoida omia ideoitaan ja suunnitelmiaan oikeissa, aidoissa ympäristöissä. Virtuaalitodellisuuden avulla matkailualan opiskelijat pääsevät tutustumaan maailman merkittäviin kohteisiin sekä esittelemään niitä asiakkailleen. Tekoäly (kutsumme myös “tuki”älyksi) taipuu esim. kuvankäsittelyyn tai voit esim. opettaa kännykkäsi koneoppimisella tunnistamaan omat kasvosi tai esineitä vaikka kahvikupin. 3D-mallintamisen ja -tulostamisen mahdollisuuksiin on tutustuttu ja toteutettu huikeita asioita jo nyt tulostettu mm. satoja kasvomaskeja Sote-alalle. Erilaisia tarpeita on noussut esiin ja osaamista on saatu osaamismerkkien kautta tunnistettua ja tunnustettua.

Keudan Digi-Kivijalka

Opetushenkilöstön Digi-osaamista kartoitettiin ja vahvistettiin Digi-Kivijalka-testien avulla 2018-2019 välisenä aikana. Keudan henkilökunnalle on rakennettu Office365 -ympäristöön perustason digitestit, jotka on nimetty Keudan Digi-Kivijaloiksi. Uuden työntekijän perehdytykseen kuuluu olennaisesti Digi-Kivijalkatestin suorittaminen.

Kun henkilö on suorittanut kaikki Digi-Kivijalkatestin moduulit, hän hakee osaamisen tunnustamisen vahvistavaa osaamismerkkiä. Keudalaiset ovat olleet innokkaasti suorittamassa Digi-Kivijalka-merkkiä, sillä niitä onkin myönnetty noin 300 kappaletta, kertoo Digi-Kivijalan ideoinut verkkopedagogiikan kehittäjä Kari Honkonen.

DigiPajat ja -polut

Keudan Digipajat ja uuden teknologian digipolut, kuten lisätyn- ja virtuaalitodellisuuden ratkaisujen (AR ja VR) sekä 3D-mallinnuksen ja -tulostuksen soveltaminen, robotiikan, tekoälyn ja uuden digimedian sekä Office 365 -palveluiden monipuolinen hyödyntäminen opetuksessa ovat Keudassa nähty tärkeiksi, ja niihin on haluttu panostaa digitaalisuuden vahvistamiseksi. Erityisesti kuluneena keväänä erilaiseen digitaalisuuteen käytetyt panostukset ovat tulleet takaisin monikertaisina, sillä pystyimme vahvan digiosaamisen turvin siirtymään etäopetukseen ilman suurempia teknisiä ongelmia, iloitsee Honkonen.

Yhdessä oppiminen ja kiinnostus uuteen ovat mahdollistaneet sen, että Keudassa on suoritettu jo toistatuhatta DigiPaja -polkua. Keudan opiskelijoilleen sekä henkilöstölleen tarjoama digivalmennus ei ole ollut vain osallistumista, vaan aktiivista oppimista. DigiPaja -poluista on mahdollista saada ja hyödyntää myös osaamismerkkejä ja hyvin niitä on hyödynnettykin, sillä yli 1200 osaamismerkkiä myönnettiin ensimmäisen puolen vuoden aikana Keudan henkilöstölle ja opiskelijoille. Keudassa saa innostaa ja innostua, myös digitaalisesti, sanailee tulevaisuuden visioija Honkonen.


Kirjoittaja:
Kari Honkonen
verkkopedagogiikan kehittäjä
Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda

Näytön paikka

Elinikäinen oppiminen

Tutkintotodistukset eivät enää riitä osaamisen todentamiseen. Tarvitaan hienojakoisempia, jatkuvasti ylläpidettäviä osaamisen osoittamisen välineitä.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tutkinto riitti todistukseksi ammattitaidosta aina eläkeikään asti. Monet olivat samassa ammatissa koko työuransa.

Digitalisaation eli neljännen teollisen vallankumouksen myötä työelämän vaatimukset muuttuvat, ja osaaminen vanhenee nopeasti. Tutkinnosta tulee käytännössä lupa osallistua täydennysopintoihin, todiste siitä, että on sisäistänyt alan perustiedot ja pystyy omaksumaan uutta tietoa ja osaamista.

Jatkuva oppiminen haastaa tutkintokoulutuksen 

Tarve opiskella tutkinnon jälkeen on tunnustettu jo pitkään, ja tarve nykyisenkaltaisia tutkintoja pienemmille osaamiskokonaisuuksille kasvaa koko ajan. Konkreettiset askeleet eivät vielä kuitenkaan ole olleet kovin suuria.

Vaatimukset jatkuvasta oppimisesta ja osaamisen päivittämisen ketteryydestä heijastuvat myös tutkintokoulutuksen järjestämiseen. Esimerkiksi opintojen modulaarisuudesta on puhuttu pitkään, vaikka toteutus on vielä alkutaipaleella. Opintojen tarjoaminen muille kuin tutkinto-opiskelijoille ja avointen verkkokurssien, MOOCien, tarjonta on Suomessa vielä vaatimatonta. Syy tähän löytyy muun muassa yliopistojen rahoituksesta, joka kannustaa tarjoamaan opintoja pääosin vain omille opiskelijoille.

Yksi konkreettinen esimerkki monialaisesta, valmiiksi muotoillusta osaamiskokonaisuudesta ovat korkeakouludiplomit, jotka tuotiin tutkintokoulutuksen rinnalle vuonna 2014. Niillä pyrittiin antamaan täsmäratkaisuja työelämän osaamistarpeisiin ja helpottamaan nuorten, etenkin nuorten miesten, korkeakoulutukseen tarttumista.

Tähän asti tutkintotodistukset ja diplomit ovat olleet ainoita tapoja todentaa korkeakoulussa hankittua osaamista. Tutkintotodistus on käytännössä kuitenkin epätarkoituksenmukainen osaamisen osoittamisen väline, sillä se kertoo suoritetut opintokokonaisuudet arvosanoineen, mutta ei anna tietoa esimerkiksi opintokokonaisuuksien sisällöistä, vaativuudesta tai osaamistavoitteista. Tutkintotodistusten antamat tiedot ovat niin vähäiset, ettei niistä ole juuri hyötyä rekrytoinnissa. 

Kauppatieteiden tutkinnot tunnetaan työmarkkinoilla hyvin, mutta yhä useammin kuulee, etenkin generalistialoilla, kuinka tutkinto on sivuseikka työllistymisessä eikä kukaan kysele gradun arvosanaa. Miten kauan osaamisen tunnustamisen nykyrakenteista pidetään kiinni, kun ne eivät enää vastaa työelämän tarpeisiin? 

Seinät eivät opeta

Mozilla-säätiö on kehittänyt avoimen Open Badge -standardin, osaamismerkin, jonka käyttöä TIEKEn vetämä Badge Finland -verkosto pyrkii Suomessa edistämään, ja jota Ekonomitkin käyttävät omissa koulutuksissaan osaamisen tunnustamiseen.  Open Badge -osaamismerkkien avulla voidaan osoittaa ja kuvata osaamista siitä riippumatta, onko se saatu oppilaitoksen koulutusohjelmassa, työssä oppimalla tai harrastuksissa. Monet ammattikorkeakoulut ovat ottaneet osaamismerkit käyttöönsä, ja niillä voi todentaa esimerkiksi järjestöissä hankittua osaamista.

Osaamismerkeilla on kaksi merkittävää ansiota: oppimista ei ole rajattu oppilaitosten seinien sisälle, ja merkki sisältää kattavan kuvauksen osaamisesta, joka merkillä osoitetaan.

Osaamista karttuu läpi elämän, ja Open Badget auttavat hallitsemaan sitä. Omista osaamismerkeistään voi koota sähköisen CV:n, kerätä ne Open Badge Passport -palveluun tai pitää ne esillä esimerkiksi LinkedIn-profiilissaan, josta rekrytoijien on ne helppo löytää.

Ratkaisevaa on, että osaamismerkkeihin eli niiden myöntäjiin voi luottaa. Osaamismerkeistä on nähtävä paitsi todennettu osaaminen, myös merkin myöntäjä, jotta merkin luotettavuutta pystyy arvioimaan.

Suomen esimerkistä Euroopan käytäntö

Standardoidut kansainväliset osaamismerkit edistävät myös yliopistojen kansainvälistymistä. Vaikka tutkintojen vertailukelpoisuutta on pyritty parantamaan esimerkiksi Bolognan prosessilla, tutkintojen konkreettisista sisällöistä on edelleen vaikea saada tietoa. 

Suomessa tutkintotodistuksen saa lähtökohtaisesti suomeksi tai ruotsiksi. Kansainvälisissä maisteriohjelmissa sen saa yleensä englanniksi. Kotimaisilla kielillä tutkintonsa suorittanut voi saada tutkintotodistuksen liitteeksi niin sanotun Diploma Supplementin, jossa luetellaan suoritetut opinnot ja niiden vaativuustaso sekä asema koulutuksessa. Käytännössä siis liite kertoo enemmän kuin varsinainen tutkintotodistus.

Yliopistojen, opiskelijoiden ja tutkijoiden kansainvälistymistä toivotaan, mutta käytännön työ sen helpottamiseksi on vielä kesken. Maailma sähköistyy ympärillä, mutta yliopistoissa skannataan edelleen papereita. Liikkuvuus ja tutkintojen vertailu helpottuisivat, jos edes Euroopassa olisi käytössä standardoidut, sähköiset osaamisen todentamisvälineet. Suomi voisi näyttää tässä esimerkkiä.

Euroopan Unionin kannattaa edistää standardoitujen sähköisten osaamismerkkien käyttöönottoa koko Unionissa, sillä se helpottaisi työvoiman vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Työnantajat pystyisivät vertailemaan työnhakijoiden osaamista siitä riippumatta, missä he ovat opiskelleet ja täydentäneet osaamistaan. Vastaavasti opiskelijat pystyisivät arvioimaan eri oppilaitosten tarjoamien opintokokonaisuuksien sisältöjä, kun ne olisi kuvattu vakioidulla tavalla oppilaitosten myöntämissä osaamismerkeissä. 

Osaamismerkit hyödyttäisivät myös viranomaisia ja koulutuspolitiikan ammattilaisia, kun tarjolla olevaa koulutusta pystyttäisiin arvioimaan ja suunnittelemaan aiempaa paremmin. Päätökset koulutusohjelmien muutoksista, perustamisista ja lopettamisista pystyttäisiin tekemään paljon nykyistä paremman tiedon varassa.

# # #

Artikkeli on alunperin julkaistu TIEKEn verkkosivuilla ja se on Suomen Ekonomien ja TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n yhteisblogisarjan ensimmäinen osa. Blogisarjassa käsitellään digitalisaation ekonomeille ajankohtaisia kysymyksiä. Kirjoittajina ovat  Suomen Ekonomien koulutuspolitiikan erityisasiantuntija Mari Kröger ja TIEKEn digivaikuttaja Jyrki Kasvi.  

OHO! – saavutettavampaa korkeakoulua etsimässä

OHO!-hanke edistää saavutettavuutta

OHO! – Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa -hankkeen kolmannen työpaketin tavoitteena oli luoda edellytyksiä opiskelijoiden vahvuudet ja tuen tarpeet huomioiville opinnoille, huomioida entistä paremmin opiskelijoiden moninaisuus sekä kehittää henkilöstön ohjausosaamista.

Haasteisiin lähdettiin vastaamaan neljällä yksilöidyllä tavoitteella:

  1. Selvitetään korkeakoulujen saavutettavuustilanne
  2. Kehitetään saavutettavuuden pedagogisia työvälineitä
  3. Luodaan saavutettavuuskriteeristö ja annetaan korkeakouluille valmiuksia oman saavutettavuusohjelman tekemiseen. Jalkautetaan tietoa korkeakouluihin.
  4. Pyritään edistämään korkeakoulujen saavutettavuutta muilla toimenpiteillä.

Kehitystyötä lähdettiin tekemään yhteistyössä useiden korkeakoulujen kesken. Työmuotona tämä osoittautui haastavaksi, mutta samalla asioihin saatiin useampia näkemyksiä ja niitä pystyttiin tarkastelemaan monipuolisemmin.

Saavutettavuuden selvittämistä

Hankkeen aluksi teimme selvityksen korkeakoulujen saavutettavuudesta tarkastelemalla niiden julkisia internetsivuja. Lähtökohtana tarkastelulle oli ajatus siitä, mitä tietoja hakuvaiheessa oleva opiskelija pääsee näkemään. Korkeakoulujen internetsivujen tiedot saavutettavuudesta ovat usein hajanaisesti esillä, käsitteet vaihtelevat ja tietoja on osattava etsiä oikeilla hakusanoilla.

Sähköisiin kyselyihin vastasi 1011 opiskelijaa, 216 opettajaa ja 44 johdon edustajaa. Opiskelijoiden mielestä kehittämiskohteita ovat yhteisöllisyys, opetuksen yksilöllisyys ja tukipalvelujen toimiminen. Opettajat kokevat tarvitsevansa enemmän tukea ja ohjausta saavutettavuusasioissa. Johdon kyselyssä korkeakoulujen saavutettavuuden nähtiin toteutuvan huomattavasti paremmin. Lisäksi hankkeen aikana selvitettiin mm. sitä, millä tavoin opiskelijan vamma tai rajoite vaikuttavat hänen opiskeluunsa ja millä eri toimenpiteillä korkeakoulu voisi opiskelua helpottaa huomioimalla nämä vaikutukset toimintansa eri osa-alueilla.

Seminaareja ja artikkeleja

Jo hankkeen alkuvaiheessa linjasimme, että hanketyöskentelymme on julkista ja työprosessia tehdään näkyväksi sen kaikissa vaiheissa. Samalla kun kerroimme työskentelystämme, saimme kuulijoilta myös arvokkaita käytännön vinkkejä siitä, mihin suuntaan työskentelyämme tulisi suunnata. Järjestimme koko hankkeen ajan koulutuksia, työpajoja ja webinaareja sekä kirjoitimme aktiivisesti artikkeleja työskentelystämme.

Korkeakoulujen saavutettavuustyön esteenä on ollut se, että saavutettavuuteen liittyvä termistö on ollut hajanainen. Käsitteitä on käytetty huolimattomasti ja useissa eri merkityksissä. Moni kuulijoista toi esille myös sen, että saavutettavuudesta käyty keskustelu on ollut niin vaikeaselkoista, että asioihin ennalta perehtymättömien on ollut mahdoton ymmärtää keskustelua, saati päästä siihen mukaan.

Osaamismerkit OHO!-hankkeessa

Kun hankkeessa järjestettiin paljon koulutuksia, päätimme kokeilla myös osaamismerkkejä koulutusten todentajina. Osaamismerkkiperheemme syntyi siten, että loimme kolme eri tasoista merkkiä:

  • saavutettavuusoppija
  • saavutettavuusosaaja ja
  • saavutettavuusagentti.

Merkit oli suunniteltu siten, että kynnys niiden hakemiseen olisi mahdollisimman pieni. Jo yhden webinaarin seurannasta ja siihen liittyvästä päivityksestä sosiaalisessa mediassa olisi siis ollut mahdollista hakea osaamismerkkiä.

Osaamismerkkejä käytetään muutamissa suomalaisissa korkeakouluissa jo hyvinkin aktiivisesti, mutta OHO!-hankkeen osaamismerkit eivät silti herättäneet suurempaa kiinnostusta. Monissa korkeakouluissa niitä lähinnä kummasteltiin ja aliarvioitiin, eikä merkkejä laajemmassa mittakaavassa innostuttu hakemaan.

Yksi syy osaamismerkkien tuntemattomuuden lisäksi saattoi olla myös se, että merkkien kriteerit olivat liian laajoja. Todellisuudessa ne mittasivat lähinnä osallistumista pikemmin kuin osaamista tai oppimista. Tämä saattoi olla omiaan pienentämään merkkien merkitystä ja arvoa.

Saavutettavuuskriteeristö itsearvioinnin välineeksi

Saavutettavuuskriteeristön tavoitteena on toimia korkeakoulun saavutettavuuden itsearvioinnin välineenä.

Kriteeristön teemoja ovat: toimintakulttuuri, johtaminen, fyysinen ympäristö, digitaalinen saavutettavuus, opetus ja oppiminen, tuki ja ohjaus, viestintä sekä opiskelijavalinnat. Kriteeristö suositellaan täytettäväksi ryhmän ollessa kasvotusten, eikä kaikkia osa-alueita kannata täyttää kerralla.

OHO!-hanke, ryhmätyö

Ideaalitilanteessa kriteeristöä täyttävät samanaikaisesti opiskelijat, opetushenkilöstö, muu henkilöstö ja johdon edustajat. On myös tärkeää varata riittävästi aikaa keskustelulle ja yhteenvedon tekemiselle saaduista vastauksista sekä tehdä tuloksista muistio, joka päätyy johtoryhmän tietoisuuteen. Näin mahdollistetaan asioiden kehittyminen korkeakoulun sisällä.

Mitä saatiin aikaan?

Saavutettavuusasian edistämiseksi korkeakoulutasolla tarvitaan toisaalta johdon tukea, resurssointia ja ohjeistusta. Yksittäiset konkreettiset edistysaskeleet tapahtuvat kuitenkin henkilötasolla. Jos henkilöstö ei ole sitoutunut saavutettavuuden edistämiseen, ei kehittymistä tapahdu.

OHO!-hankkeessa asiaa on lähestytty kahdesta näkökulmasta. Toisaalta keskustelua on käyty OKM:n ja Karvin sekä korkeakoulujen johdon kanssa, mutta painopisteenä on ollut myös henkilöstön edustajien tavoittaminen monipuolisesti ja heidän tietonsa lisääminen. On selvää, että koordinoitua saavutettavuustyötä tarvitaan korkeakouluissa vielä hankkeen jälkeenkin ja työhön on osoitettava riittävästi resursseja.

Työn tekeminen korkeakoulujen yhteistyönä on hedelmällistä, sillä näin saadaan esille erilaisia näkökulmia ja hanketoimijat voivat hankkeen aikana kehittää tuntuvasti myös omaa osaamistaan. Jos työtehtävät olisi jaettu korkeakoulukohtaisiin tehtäväosioihin ja työ olisi tapahtunut vain yhden korkeakoulun sisällä, ei vastaavaa oppimisprosessia olisi välttämättä tapahtunut.

Teksti: Heli Antila, lehtori TAMK, mukana OHO!-hankkeessa koko hankkeen ajan


OHO!-hanketta rahoitti OKM vuosina 2017 – 2019. Hanketta hallinnoi Jyväskylän yliopisto ja hankkeessa oli mukana kahdeksan yliopistoa ja kolme ammattikorkeakoulua. Hankkeen kolmannessa työpaketissa toimivat Turun yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto, Hämeen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Aalto-yliopisto.