Digital Teacher ICT Skills Validation in Rwanda

Success is our purpose

SkillSafari has been working with the Rwanda Education Board (REB) since 2018 on teacher skills validation with Open Badges. The overall scope of the work has been to examine if badges could work as a supplementary tool in the teacher professional development activities offered by REB.

The collaboration led to a joint pilot project executed in the spring of 2020 to test the usability of the badging approach to see how teachers respond to it and if REB could draw valuable data on teachers development from the process. Attached to the project Satu Järvinen and Pete Stockley conducted research on learning triggers the support teachers advancement during the badging process. The reason to focus on learning triggers was due to a specific interest in researching what causes teachers to apply for badges in general or specifically to any particular badge. A secondary reason was to understand the motivational factors of teachers taking part in the project.

The project scope was looking at how well the pilot group teachers mastered the UNESCO Teacher ICT Competency framework Level 1 skills criteria. REB has earlier prepared an online course for teachers targeting the UNESCO framework skills. We decided to align our pilot with the course since it allowed us to see how badges could work together with the online content to create a more comprehensive teacher professional ICT skills development environment.

We have been using the Open Badge Factory and the accompanying Open Badge Passport in private and publicly funded projects since 2013 and have been key figures in its development. Open Badge Factory was not the only badging deployment tool considered for the pilot. The Rwanda Education Board have been using Moodle, a free, open-source learning management system which can also function as a badge deployment tool, so Moodle was considered as well. However, the Open Badge Factory has many functions that lend credibility to the services that adopt it, which is why it was chosen as the primary tool for this project. These features include the option for users to send in applications for badges to be reviewed by a  with their evidence attached.

Execution of the pilot project

A website was created to function as a launch pad for the pilot. Here teachers would have access to: The introduction, purpose and flow of the application process; the list of badges themselves with evidence criteria and learning materials; a completion tracking chart and a demonstration badge to understand how a successful application should occur.
The site can currently be viewed in its entirety here: http://reb.skillsafari.io/

The REB gathered 33 teachers to participate in the pilot and a WhatsApp group was created to communicate directly to the pilot teachers throughout the entire pilot duration. 13 teachers left the pilot early on but 7 new teachers joined through positive word of mouth, making a total of 27 teachers participating.

Kuva: Satu Järvinen

Three surveys were carried out: Pre, During and Post pilot surveys. These became the source of data for the findings.

The Pre-pilot survey gathered general profile data such as age-group and teaching experience. The During-pilot survey collected a response after every badge application and asked for reasons on choosing that badge and motivation related impacts (time needed, difficulty level and likelihood to apply for another badge).

The Post-pilot survey asked for overall experience ratings to validate the responses from the During-pilot data, feedback and improvement suggestions.

Overview of the results

Overall the project was a success, even though the outburst of COVID-19 that resulted in a sudden closure of schools in the middle of the project did have it’s effects with some teachers losing access to computers and the school Internet network. However, most teachers were able and willing to pursue the project despite the change in circumstances and we did not witness any drop in the amount of applications. The COVID-19 implications came through more in teachers asking for extended time to continue applying for badges when the initial application period of little over two weeks was coming to an end.

During the entire project the teacher’s motivation to gain badges remained high. Even though some badges were clearly more challenging and required more time for teachers to gather evidence to, the measured motivation level remained more or less constant throughout the project. Teachers completing all the badges that were part of the project indicated a high interest in applying for more even after their last badge application.

The main reason for teachers to apply for badges that came through from the during-pilot survey that came through very clearly was the interest to see if they had the necessary skills to earn any particular badge. The overall interest to understand personal skill levels when measured against a specific skill framework had great value for the pilot project teachers. The secondary trigger leading to applying for badges was believing with a certain level of certainty that the teacher already has the necessary skills. Unlike in research done previously in Finland, tha gamification elements of the badging approach had a smaller role for teachers in Rwanda.

Overall the teachers reported a high level of interest in taking part in another similar programme in the future. They also felt that the badges helped them understand their skills because they had to provide evidence to back up their badge applications. They also found the possibility to track their progress with the help of individual progress charts we provided very useful. In terms of improvement, the teachers would have appreciated being provided with mobile internet, especially after the school closure. Something also valuable they pointed was a reward system built in to the process, so that the ability to demonstrate a certain level of skills would lead to some form of professional rewarding. This related well with findings from other teacher professional development and motivation research done in the African continent. So overall the experience was positive. In terms of triggers, we were happy to find through the process that the opportunity to measure one’s skills is a main driver in a badge driven process. That can be taken into account more when planning for future projects.

Looking at the future

The pilot offered valuable small-scale data for designing further badging projects for similar target groups including essential prerequisites and a template of it’s essential parts: The launch site, communication channel, tracking etc. and even birthed some early-stage customer personas to be developed further.

Despite the small number of pilot teachers, the desire for further badge based CPD in sub-saharan Africa is positive and the potential research in this environment is great.

In the future we hope to expand this pilot to more countries that have shown interest in the badging approach. We also want to expand the amount of badges offered to cover all UNESCO ICT skill levels and non-ICT related skills as well.

Kirjoittajat: Satu Järvinen | SkillSafari ja Pete Stockley | Omnia

Lisätietoja

Satu Järvinen
SkillSafari
satu@skillsafari.io

CORE-hanke kehittää virtuaalisia osaamismerkkejä

CORE-Cooking for the future -hankkeen tavoitteena on tutkia ja visioida tulevaisuuden kokin tutkintoa. Tarkoituksena on löytää eurooppalainen tasapaino kokin koulutukseen. Hankkeen aikana tunnistamme olemassa olevia eurooppalaisia tutkintoja samalla parantaen ja kehittäen niitä vastaamaan tulevaisuuden eurooppalaista yhtenäistä kokin opetussuunnitelmaa. CORE-hanke keskittyy parantamaan nykyisiä tutkintoja samalla muokaten tutkinnon osia kansainvälisiksi standardeiksi. Hankkeen painopisteitä ovat opiskelijoiden taitojen näkyvyys (portfolio/kiltamainen opetus) ja vertailukelpoisuus eri Euroopan maiden välillä.

Hanke lisää laatua vahvalla työperusteisella komponentilla, joka sisältää myös kansainvälistä osaamista osana kokin pätevyyttä. Tämä osaltaan parantaa projektiin osallistuvien opiskelijoiden kansainvälisyysosaamista ja kielitaitoa. Samanaikaisesti koko Euroopan palveluala hyötyy projektin tuloksista, koska ammattikokkien osaaminen pystytään tunnistamaan Euroopan tasolla.

Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia toimii CORE-hankkeen vetäjänä. Kansainvälisten asioiden asiantuntija Mika Heino toimii projektin hallinnollisena projektipäällikkönä. Ruokatuotannon opettaja Oona Haapakorpi on toisena projektipäällikkönä vastuussa hankkeen ammatillisesta sisällöstä.

Tulevaisuuden kokin sometaidot tutkimusten valossa

CORE-hanke tutki vuonna 2019 keittiömestareiden näkemyksiä alan nykyisistä ja kehittyvistä trendeistä tarkoituksenaan löytää ohjenuoria tulevaisuuden kokin opetussuunnitelman luomiseksi.

Tällä hetkellä sosiaalinen media vaikuttaa läpi koko yhteiskunnan. Haastatteluissa tutkimme miten sosiaalinen media voisi vaikuttaa kokin työhön tulevaisuudessa. Tuloksena oli, että sosiaalinen media nähtiin todella tärkeäksi:

“Se on näkymä siitä, mitä elinkeinomme antaa koko maailmalle.”

Kokin tulevaisuuden taidot vuoden 2030 jälkeen haastattelutulosten mukaan

“Jos haluat menestyä, pitää sinulla olla Instagram-tili ja osata verkkomarkkinointia.”

Erään keittiömestarin kommentti
Fazer Culinary Team

Tutkimuksissa tuli esille, että osa keittiömestareista jo hyödyntää työssään blogeja, joissa he kertovat vinkkejä ruuan laitosta tai jakavat reseptejä. Haastatteluissa he korostivat, että sosiaalisen median käyttö työssä on hyödyllinen väline esim. trendien seuraamiseen sekä reseptien etsimiseen. Keittiömestarit korostavat, että millenniaali-työntekijälle sosiaalinen media on erityisen tärkeä työnteon väline. Siihen liittyy kuvapainotteisuus sekä kevyt tekstisisältö. Esim. ruokakuvia pidettiin hyödyllisinä liiketoiminnan edistäjinä.

”Perinteisen mainonnan aika on ohi.”

CORE-hanke tekee yhteistyötä Osuva taidot -hankkeen kanssa

CORE-hankkeen tarkoituksena on tehdä yhteistyötä Osuvat taidot -hankkeen kanssa. Osuvat taidot -hanke rakentaa valtakunnallisia digitaitojen tunnistamiseen tarkoitettuja osaamismerkkejä viiteen taitotasoon. Omnia on mukana Osuvat taidot -hankkeessa kehittämässä osaamismerkkijärjestelmää.

Tässä syystä CORE-hankkeessa suunnitellut osaamismerkit toteutetaan viiteen taitotasoon soveltuviksi ja ne tulevat soveltumaan Osuvat taidot -hankkeessa Digitaitojen osaamismerkistön alle.

Digitaaliset taidot ja osaaminen (Digital Skills and Competencies)

CORE-hankkeen tarkoituksena on tehdä oppimistulokset mahdollisimman avoimiksi käyttämällä avoimia digitaalisia osaamismerkkejä hankitun osaamisen osoittamiseen. Digitaaliset osaamismerkit ovat digitaalinen menetelmä, jolla osoitetaan osaaminen. ”Merkki” on itsessään symboli tai kuvake, osoitus saavutetusta taidosta. Merkit perustuvat avoimeen standardiin, joka ei ole sidottu mihinkään tiettyyn palveluun tai alustaan.

Tavoitteena on luoda osaamismerkkijärjestelmä ammatillisen opiskelijan osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Osaamismerkistö tekee mahdolliseksi näyttöön perustuvan tavan osoittaa ammatillisen opiskelijan opiskelun ja opintojen aikana hankittua osaamista.

Hankkeessa tuotetaan ammatillisen opiskelijan osaamisalueisiin perustuva osaamismerkkien kriteeristö, pilotoitu osaamismerkistö.

CORE-hankkeen painopistealueita ovat taitojen ja osaamisen näkyvyyden parantaminen ja vertailukelpoisuuden lisääminen eri maiden välillä.

Osaamismerkkien tueksi luodaan englanninkielistä oppimateriaalia, joka koostuu virtuaalisesta 360°- verkkosivun pilottiversion oppimateriaalista. Tämä pilottiversio ”Personal Branding and Marketing” on yksi viidestä uudesta CORE-hankkeen aikana luodusta moduulista.

Personal Branding and Marketing

Tässä uudessa moduulissa opetusmateriaali on tehty / moduuli perustuu tutkimuksessa saatuihin tuloksiin ”kokin tulevaisuuden sosiaalisen median käytöstä”. ”Personal Branding and Marketing” -moduuliin on avattu myös Suomen ammatillisen koulutuksen perustutkintojen yleisistä tutkinnon osista (YTO) ”Toiminta digi-taalisessa ympäristössä”.

Opetusmateriaali sisältää myös tehtäviä, videoita ja muuta opetusmateriaalia.

Kansainväliset hankekumppanit

CORE – Cooking for the future -hanketta rahoittaa Euroopan komission Erasmus+ Avaintoimi 3 ohjelma (KA3). Hankkeeseen osallistuu partnereita Suomesta sekä Virosta, Espanjasta ja Irlannista.

Projektipartnerit ovat Omnia ja Vamia Suomesta, Ikaslan Gipuzkoa Espanjasta, Institute of Technology Tralee (ITT) Irlannista ja Tartu Kutsehariduskeskus (TKHK) Virosta.


Lisätietoja

Oona Haapakorpi
Omnia
oona.haapakorpi@omnia.fi



Digitaitojen osaamismerkkijärjestelmän kehittäjät edenneet ensimmäisiin pilotteihin

Osuvat taidot -hankkeessa luodaan valtakunnallista osaamismerkkijärjestelmää työelämässä ja opiskeluissa tarvittaville digitaidoille. Syyskaudella hankkeessa on työstetty digiosaamisen alueiden määrittelyä, kuvattu osaamistavoitteita ja tuotettu pilotteihin oppimateriaalia.

Liikkeelle on lähdetty viidestä taitotasosta koostuvan osaamismerkistön ensimmäisestä eli T1-tasosta. Tähän perusosaajan tasoon sisältyvät osaamisalueet ovat Laitteiden käyttö ja hallinta, Turvallinen toiminta, Tiedonhaku ja -arviointi sekä Viestintä ja asiointi.

Ensimmäinen pilotti “Laitteiden käyttö ja hallinta” Valma-opiskelijoiden kanssa

Syksyn uurastuksen jälkeen koitti odotettu hetki. Joulukuussa Valma-opiskelijat eli ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen osallistuvat pääsivät testaamaan Laitteiden käyttö ja hallinta –osiota viidessä oppilaitoksessa. 

Tavoitteena oli testata T1 -tason opiskelijoiden työohjeita, opetusmateriaaleja sekä niiden selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Lisäksi halusimme testata näytön suorittamista ja osaamismerkin myöntämistä. 

Opiskelijat vastasivat käyttökokemuksistaan heille laadittuun kyselyyn ja opettajat omaan kyselyynsä. Lisäksi opettajat havainnoivat opiskelijoiden työskentelyä, sen sujuvuutta ja tehtävien toimivuutta. Palautteen avulla saatiin tietoa kehitettävistä asioista. 

Pilotti toteutettiin suomen kielellä, mutta osallistuneista suurin osa oli maahanmuuttajia. Opiskelijat olivat opettajien mukaan pääosin hyvin motivoituneita, kiinnostuneita ja innostuneita. He olivat digitaidoiltaan eri tasoisia melko osaavista enemmän ohjausta tarvitseviin opiskelijoihin. 

Opiskelijat näyttivät osaamisensa näyttötehtävillä tai tekemällä osaamismerkkihakemuksen. Osaamisen osoittaminenkin muodostui oppimistapahtumaksi ja mukava kommentti opiskelijalta olikin, että osaamismerkkihakemuksen tekemisessä oppi. 

Leikkisisiä tehtäviä oli tosi mukava tehdä. Tiedän minkä kokoinen on video, valokuva ja sovellus. 

Pilottiin osallistunut opiskelija

Aluksi opiskelijat saivat harjoitella Moodlessa olevalla opetusmateriaalilla opettajan ohjauksessa. Osallistujat pitivät opetusmateriaalista, joka oli heidän mukaansa hyvää, kattavaa sekä tarpeellista. 

Opetusmateriaaleina oli lyhyitä pelejä, testejä ja opetusvideoita, jotka oli tehty selkeiksi, tekstitetyiksi ja tempoltaan sopiviksi erilaiset oppijat huomioiden. Oppimateriaalit oli onnistuttu tekemään pelillisiksi ja jopa koukuttaviksi. Opiskelijoiden mielestä tehtävät olivat mukavia, koska ne olivat helppoja sekä niistä sai oppia uusia asioita. Tehtäviä kuvattiin myös mielenkiintoisiksi ja opettaviksi, niissä harjoiteltiin hyviä perusasioita ja niissä riitti sopivasti haastetta oppijoille. 

Monipuolisen materiaalin ansiosta oppimista tapahtui paljon ja uusiksi opeiksi mainittiin esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelman oppimisesta eri laitteiden toimintaan. Tehtäviä oli mukava pohtia yhdessä, tehdä myös pareittain tai auttaa kaveria. Ja olihan tukena vielä opettajakin, jolta sai apua.

Minusta suomen kieli oli vaikea ymmärtää.

Pilottiin osallistunut opiskelija

Pilottiin osallistuneet olivat sekä suomenkielisiä että muun kielisiä. Varmasti tietokoneeseen liittyvä sanasto ei ole ensimmäinen, jota Suomeen muuttanut oppii. Kaikille opiskelijoille on tärkeää, että kieli on selkeää ja ymmärrettävää. Tässä pilotissa huomasimme saman eli suomen kielen selkeyteen pitää kiinnittää erityistä huomiota, sillä sanojen ja termien ymmärtäminen voi tuottaa hankaluutta oppimisalustan käytössä, opetusmateriaaleissa, näyttötehtävissä sekä osaamismerkkitehtävissä. 

Harmittavaa olisi, jos kieli olisi este oppimiselle. Auttaisiko oppimista, jos apuna olisi ei-suomenkielisille tietotekniikan selkeä perussanasto? Toisaalta taas pilotoitua kokonaisuutta pidettiin kattavana ja vaikeustasoltaan hyvänä myös maahanmuuttajille. 

Opettajat opettivat meitä hyvin ja oli hyvä päivä.

Pilottiin osallistunut opiskelija

Oppiminen sujui yhteisöllisissä merkeissä. Opettajat ohjasivat oppilaiden työskentelyä ja kokivat hyväksi, että T1-tasolla opiskelijaa saa ohjata näytössä ja osaamismerkkihakemuksen teossa. 

Opiskelijat ja opettajat antoivat paljon myönteistä palautetta mm. siitä, että opetusmateriaali oli monipuolista ja pelillistä. Tehtäviä oli mukava tehdä ja samalla oppi paljon asioita. Tästä on hyvä jatkaa uusien tasojen ja osaamismerkkien maailmaan.


Artikkelin ovat kirjoittaneet Tanja Päällysaho ja Marja-Terttu Viitala. Se on alunperin julkaistu TIEKEn verkkosivuilla.


Näytön paikka

Elinikäinen oppiminen

Tutkintotodistukset eivät enää riitä osaamisen todentamiseen. Tarvitaan hienojakoisempia, jatkuvasti ylläpidettäviä osaamisen osoittamisen välineitä.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tutkinto riitti todistukseksi ammattitaidosta aina eläkeikään asti. Monet olivat samassa ammatissa koko työuransa.

Digitalisaation eli neljännen teollisen vallankumouksen myötä työelämän vaatimukset muuttuvat, ja osaaminen vanhenee nopeasti. Tutkinnosta tulee käytännössä lupa osallistua täydennysopintoihin, todiste siitä, että on sisäistänyt alan perustiedot ja pystyy omaksumaan uutta tietoa ja osaamista.

Jatkuva oppiminen haastaa tutkintokoulutuksen 

Tarve opiskella tutkinnon jälkeen on tunnustettu jo pitkään, ja tarve nykyisenkaltaisia tutkintoja pienemmille osaamiskokonaisuuksille kasvaa koko ajan. Konkreettiset askeleet eivät vielä kuitenkaan ole olleet kovin suuria.

Vaatimukset jatkuvasta oppimisesta ja osaamisen päivittämisen ketteryydestä heijastuvat myös tutkintokoulutuksen järjestämiseen. Esimerkiksi opintojen modulaarisuudesta on puhuttu pitkään, vaikka toteutus on vielä alkutaipaleella. Opintojen tarjoaminen muille kuin tutkinto-opiskelijoille ja avointen verkkokurssien, MOOCien, tarjonta on Suomessa vielä vaatimatonta. Syy tähän löytyy muun muassa yliopistojen rahoituksesta, joka kannustaa tarjoamaan opintoja pääosin vain omille opiskelijoille.

Yksi konkreettinen esimerkki monialaisesta, valmiiksi muotoillusta osaamiskokonaisuudesta ovat korkeakouludiplomit, jotka tuotiin tutkintokoulutuksen rinnalle vuonna 2014. Niillä pyrittiin antamaan täsmäratkaisuja työelämän osaamistarpeisiin ja helpottamaan nuorten, etenkin nuorten miesten, korkeakoulutukseen tarttumista.

Tähän asti tutkintotodistukset ja diplomit ovat olleet ainoita tapoja todentaa korkeakoulussa hankittua osaamista. Tutkintotodistus on käytännössä kuitenkin epätarkoituksenmukainen osaamisen osoittamisen väline, sillä se kertoo suoritetut opintokokonaisuudet arvosanoineen, mutta ei anna tietoa esimerkiksi opintokokonaisuuksien sisällöistä, vaativuudesta tai osaamistavoitteista. Tutkintotodistusten antamat tiedot ovat niin vähäiset, ettei niistä ole juuri hyötyä rekrytoinnissa. 

Kauppatieteiden tutkinnot tunnetaan työmarkkinoilla hyvin, mutta yhä useammin kuulee, etenkin generalistialoilla, kuinka tutkinto on sivuseikka työllistymisessä eikä kukaan kysele gradun arvosanaa. Miten kauan osaamisen tunnustamisen nykyrakenteista pidetään kiinni, kun ne eivät enää vastaa työelämän tarpeisiin? 

Seinät eivät opeta

Mozilla-säätiö on kehittänyt avoimen Open Badge -standardin, osaamismerkin, jonka käyttöä TIEKEn vetämä Badge Finland -verkosto pyrkii Suomessa edistämään, ja jota Ekonomitkin käyttävät omissa koulutuksissaan osaamisen tunnustamiseen.  Open Badge -osaamismerkkien avulla voidaan osoittaa ja kuvata osaamista siitä riippumatta, onko se saatu oppilaitoksen koulutusohjelmassa, työssä oppimalla tai harrastuksissa. Monet ammattikorkeakoulut ovat ottaneet osaamismerkit käyttöönsä, ja niillä voi todentaa esimerkiksi järjestöissä hankittua osaamista.

Osaamismerkeilla on kaksi merkittävää ansiota: oppimista ei ole rajattu oppilaitosten seinien sisälle, ja merkki sisältää kattavan kuvauksen osaamisesta, joka merkillä osoitetaan.

Osaamista karttuu läpi elämän, ja Open Badget auttavat hallitsemaan sitä. Omista osaamismerkeistään voi koota sähköisen CV:n, kerätä ne Open Badge Passport -palveluun tai pitää ne esillä esimerkiksi LinkedIn-profiilissaan, josta rekrytoijien on ne helppo löytää.

Ratkaisevaa on, että osaamismerkkeihin eli niiden myöntäjiin voi luottaa. Osaamismerkeistä on nähtävä paitsi todennettu osaaminen, myös merkin myöntäjä, jotta merkin luotettavuutta pystyy arvioimaan.

Suomen esimerkistä Euroopan käytäntö

Standardoidut kansainväliset osaamismerkit edistävät myös yliopistojen kansainvälistymistä. Vaikka tutkintojen vertailukelpoisuutta on pyritty parantamaan esimerkiksi Bolognan prosessilla, tutkintojen konkreettisista sisällöistä on edelleen vaikea saada tietoa. 

Suomessa tutkintotodistuksen saa lähtökohtaisesti suomeksi tai ruotsiksi. Kansainvälisissä maisteriohjelmissa sen saa yleensä englanniksi. Kotimaisilla kielillä tutkintonsa suorittanut voi saada tutkintotodistuksen liitteeksi niin sanotun Diploma Supplementin, jossa luetellaan suoritetut opinnot ja niiden vaativuustaso sekä asema koulutuksessa. Käytännössä siis liite kertoo enemmän kuin varsinainen tutkintotodistus.

Yliopistojen, opiskelijoiden ja tutkijoiden kansainvälistymistä toivotaan, mutta käytännön työ sen helpottamiseksi on vielä kesken. Maailma sähköistyy ympärillä, mutta yliopistoissa skannataan edelleen papereita. Liikkuvuus ja tutkintojen vertailu helpottuisivat, jos edes Euroopassa olisi käytössä standardoidut, sähköiset osaamisen todentamisvälineet. Suomi voisi näyttää tässä esimerkkiä.

Euroopan Unionin kannattaa edistää standardoitujen sähköisten osaamismerkkien käyttöönottoa koko Unionissa, sillä se helpottaisi työvoiman vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Työnantajat pystyisivät vertailemaan työnhakijoiden osaamista siitä riippumatta, missä he ovat opiskelleet ja täydentäneet osaamistaan. Vastaavasti opiskelijat pystyisivät arvioimaan eri oppilaitosten tarjoamien opintokokonaisuuksien sisältöjä, kun ne olisi kuvattu vakioidulla tavalla oppilaitosten myöntämissä osaamismerkeissä. 

Osaamismerkit hyödyttäisivät myös viranomaisia ja koulutuspolitiikan ammattilaisia, kun tarjolla olevaa koulutusta pystyttäisiin arvioimaan ja suunnittelemaan aiempaa paremmin. Päätökset koulutusohjelmien muutoksista, perustamisista ja lopettamisista pystyttäisiin tekemään paljon nykyistä paremman tiedon varassa.

# # #

Artikkeli on alunperin julkaistu TIEKEn verkkosivuilla ja se on Suomen Ekonomien ja TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n yhteisblogisarjan ensimmäinen osa. Blogisarjassa käsitellään digitalisaation ekonomeille ajankohtaisia kysymyksiä. Kirjoittajina ovat  Suomen Ekonomien koulutuspolitiikan erityisasiantuntija Mari Kröger ja TIEKEn digivaikuttaja Jyrki Kasvi.  

OHO! – saavutettavampaa korkeakoulua etsimässä

OHO!-hanke edistää saavutettavuutta

OHO! – Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa -hankkeen kolmannen työpaketin tavoitteena oli luoda edellytyksiä opiskelijoiden vahvuudet ja tuen tarpeet huomioiville opinnoille, huomioida entistä paremmin opiskelijoiden moninaisuus sekä kehittää henkilöstön ohjausosaamista.

Haasteisiin lähdettiin vastaamaan neljällä yksilöidyllä tavoitteella:

  1. Selvitetään korkeakoulujen saavutettavuustilanne
  2. Kehitetään saavutettavuuden pedagogisia työvälineitä
  3. Luodaan saavutettavuuskriteeristö ja annetaan korkeakouluille valmiuksia oman saavutettavuusohjelman tekemiseen. Jalkautetaan tietoa korkeakouluihin.
  4. Pyritään edistämään korkeakoulujen saavutettavuutta muilla toimenpiteillä.

Kehitystyötä lähdettiin tekemään yhteistyössä useiden korkeakoulujen kesken. Työmuotona tämä osoittautui haastavaksi, mutta samalla asioihin saatiin useampia näkemyksiä ja niitä pystyttiin tarkastelemaan monipuolisemmin.

Saavutettavuuden selvittämistä

Hankkeen aluksi teimme selvityksen korkeakoulujen saavutettavuudesta tarkastelemalla niiden julkisia internetsivuja. Lähtökohtana tarkastelulle oli ajatus siitä, mitä tietoja hakuvaiheessa oleva opiskelija pääsee näkemään. Korkeakoulujen internetsivujen tiedot saavutettavuudesta ovat usein hajanaisesti esillä, käsitteet vaihtelevat ja tietoja on osattava etsiä oikeilla hakusanoilla.

Sähköisiin kyselyihin vastasi 1011 opiskelijaa, 216 opettajaa ja 44 johdon edustajaa. Opiskelijoiden mielestä kehittämiskohteita ovat yhteisöllisyys, opetuksen yksilöllisyys ja tukipalvelujen toimiminen. Opettajat kokevat tarvitsevansa enemmän tukea ja ohjausta saavutettavuusasioissa. Johdon kyselyssä korkeakoulujen saavutettavuuden nähtiin toteutuvan huomattavasti paremmin. Lisäksi hankkeen aikana selvitettiin mm. sitä, millä tavoin opiskelijan vamma tai rajoite vaikuttavat hänen opiskeluunsa ja millä eri toimenpiteillä korkeakoulu voisi opiskelua helpottaa huomioimalla nämä vaikutukset toimintansa eri osa-alueilla.

Seminaareja ja artikkeleja

Jo hankkeen alkuvaiheessa linjasimme, että hanketyöskentelymme on julkista ja työprosessia tehdään näkyväksi sen kaikissa vaiheissa. Samalla kun kerroimme työskentelystämme, saimme kuulijoilta myös arvokkaita käytännön vinkkejä siitä, mihin suuntaan työskentelyämme tulisi suunnata. Järjestimme koko hankkeen ajan koulutuksia, työpajoja ja webinaareja sekä kirjoitimme aktiivisesti artikkeleja työskentelystämme.

Korkeakoulujen saavutettavuustyön esteenä on ollut se, että saavutettavuuteen liittyvä termistö on ollut hajanainen. Käsitteitä on käytetty huolimattomasti ja useissa eri merkityksissä. Moni kuulijoista toi esille myös sen, että saavutettavuudesta käyty keskustelu on ollut niin vaikeaselkoista, että asioihin ennalta perehtymättömien on ollut mahdoton ymmärtää keskustelua, saati päästä siihen mukaan.

Osaamismerkit OHO!-hankkeessa

Kun hankkeessa järjestettiin paljon koulutuksia, päätimme kokeilla myös osaamismerkkejä koulutusten todentajina. Osaamismerkkiperheemme syntyi siten, että loimme kolme eri tasoista merkkiä:

  • saavutettavuusoppija
  • saavutettavuusosaaja ja
  • saavutettavuusagentti.

Merkit oli suunniteltu siten, että kynnys niiden hakemiseen olisi mahdollisimman pieni. Jo yhden webinaarin seurannasta ja siihen liittyvästä päivityksestä sosiaalisessa mediassa olisi siis ollut mahdollista hakea osaamismerkkiä.

Osaamismerkkejä käytetään muutamissa suomalaisissa korkeakouluissa jo hyvinkin aktiivisesti, mutta OHO!-hankkeen osaamismerkit eivät silti herättäneet suurempaa kiinnostusta. Monissa korkeakouluissa niitä lähinnä kummasteltiin ja aliarvioitiin, eikä merkkejä laajemmassa mittakaavassa innostuttu hakemaan.

Yksi syy osaamismerkkien tuntemattomuuden lisäksi saattoi olla myös se, että merkkien kriteerit olivat liian laajoja. Todellisuudessa ne mittasivat lähinnä osallistumista pikemmin kuin osaamista tai oppimista. Tämä saattoi olla omiaan pienentämään merkkien merkitystä ja arvoa.

Saavutettavuuskriteeristö itsearvioinnin välineeksi

Saavutettavuuskriteeristön tavoitteena on toimia korkeakoulun saavutettavuuden itsearvioinnin välineenä.

Kriteeristön teemoja ovat: toimintakulttuuri, johtaminen, fyysinen ympäristö, digitaalinen saavutettavuus, opetus ja oppiminen, tuki ja ohjaus, viestintä sekä opiskelijavalinnat. Kriteeristö suositellaan täytettäväksi ryhmän ollessa kasvotusten, eikä kaikkia osa-alueita kannata täyttää kerralla.

OHO!-hanke, ryhmätyö

Ideaalitilanteessa kriteeristöä täyttävät samanaikaisesti opiskelijat, opetushenkilöstö, muu henkilöstö ja johdon edustajat. On myös tärkeää varata riittävästi aikaa keskustelulle ja yhteenvedon tekemiselle saaduista vastauksista sekä tehdä tuloksista muistio, joka päätyy johtoryhmän tietoisuuteen. Näin mahdollistetaan asioiden kehittyminen korkeakoulun sisällä.

Mitä saatiin aikaan?

Saavutettavuusasian edistämiseksi korkeakoulutasolla tarvitaan toisaalta johdon tukea, resurssointia ja ohjeistusta. Yksittäiset konkreettiset edistysaskeleet tapahtuvat kuitenkin henkilötasolla. Jos henkilöstö ei ole sitoutunut saavutettavuuden edistämiseen, ei kehittymistä tapahdu.

OHO!-hankkeessa asiaa on lähestytty kahdesta näkökulmasta. Toisaalta keskustelua on käyty OKM:n ja Karvin sekä korkeakoulujen johdon kanssa, mutta painopisteenä on ollut myös henkilöstön edustajien tavoittaminen monipuolisesti ja heidän tietonsa lisääminen. On selvää, että koordinoitua saavutettavuustyötä tarvitaan korkeakouluissa vielä hankkeen jälkeenkin ja työhön on osoitettava riittävästi resursseja.

Työn tekeminen korkeakoulujen yhteistyönä on hedelmällistä, sillä näin saadaan esille erilaisia näkökulmia ja hanketoimijat voivat hankkeen aikana kehittää tuntuvasti myös omaa osaamistaan. Jos työtehtävät olisi jaettu korkeakoulukohtaisiin tehtäväosioihin ja työ olisi tapahtunut vain yhden korkeakoulun sisällä, ei vastaavaa oppimisprosessia olisi välttämättä tapahtunut.

Teksti: Heli Antila, lehtori TAMK, mukana OHO!-hankkeessa koko hankkeen ajan


OHO!-hanketta rahoitti OKM vuosina 2017 – 2019. Hanketta hallinnoi Jyväskylän yliopisto ja hankkeessa oli mukana kahdeksan yliopistoa ja kolme ammattikorkeakoulua. Hankkeen kolmannessa työpaketissa toimivat Turun yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto, Hämeen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Aalto-yliopisto.

Digitaidoille oma osaamismerkkijärjestelmä – Osuvat taidot käynnistyi

Osuvat taidot -hanke

Elokuussa käynnistyneessä Osuvat taidot -hankkeessa rakentuu valtakunnallinen osaamismerkkijärjestelmä työelämässä ja opiskeluissa tarvittaville digitaidoille.

Hankkeen toimijat kokoontuivat syyskuussa Hämeenlinnassa hahmottelemaan digitaitojen keskeisiä osaamisperusteita, osaamismerkkien kriteeristöjä sekä hankkeen tulevia pilotti- ja kouluttajakoulutuksia. Päivien aikana syntyi karkea aikataulu ja jäsentely eri toimenpiteistä, merkkien valmistumisesta, materiaaleista ja pilotoinneista. Samalla muodostui ensimmäinen hahmotelma hankkeen visuaalisesta ilmeestä.

Työskentely tapahtuu kuudessa työpaketissa

Hanketoimijat Hämeenlinnassa syyskuussa.

Hankehallinto huolehtii hankkeen etenemisestä aikataulussa ja muista hankehallintoon liittyvistä asioista.

Toiminta digitaalisissa ympäristöissä (TDY) -kurssi ja oppimisanalytiikka -työpaketin tavoitteena on kerätä ja koota olemassa olevat avoimet digitaitojen opetusmateriaalit uusien osaamisperusteisten kriteeristöjen mukaisesti. Nämä materiaalit kootaan hankkeessa luotavien osaamismerkkien mukaisten tasojen alle. Materiaalit kootaan Sedun Moodle –alustalle, josta ne jaetaan pilotointia varten muiden toimijoiden käyttämille verkko-oppimisympäristöille. Pilotoinneissa hyödynnetään oppimisympäristön mahdollistamaa oppimisanalytiikkaa, jolla saadaan tietoa osaamismerkkien toiminnasta sekä tietoa kurssin kehittämiseen. Analytiikan tuloksena syntynyt data käsitellään ja hyödynnetään hankkeessa tehtävässä tutkimuksessa.

Osaamismerkit ja kriteerit – työpaketissa tuotetaan osaamismerkkikonstellaation kokonaisuus ja rakenne sekä merkkien arviointikriteerit. Kehitystyössä varmistetaan osaamismerkistön käytettävyys ammatillisessa koulutuksessa ja vapaassa sivistystyössä huomioimalla kansainväliset ja kansalliset digiosaamisen viitekehykset (ePerusteet, DigComp, PIAAC, DiKATA-hankkeen digitaitotasot). Osaamismerkistöä jatkokehitetään käytännön piloteista syntyneiden kokemusten pohjalta.

Kouluttajakoulutukset ja ohjaajien merkit -työpaketissa tuotetaan opettajille webinaarisarja osaamismerkeistä. Webinaarit käynnistyvät tammikuun 2020 lopussa ja niiden aikana pohditaan mm. osaamismerkkien myöntämistä ja niihin kirjatun osaamisen arvioimista. Opettajat pääsevät tutustumaan osaamismerkein ohjautuvan oppimisen ajatukseen heille myönnettävien osaamismerkkien kautta.

Osaamismerkkien pilottikoulutukset -työpaketissa testataan hankkeessa kehitettävää viisitasoista osaamisjärjestelmää ja sen toimivuutta erilaisilla oppijoilla. Ensimmäisenä testataan alimman tason osaamismerkkejä ja niiden toimivuutta Valma-koulutuksessa olevilla opiskelijoilla. Tämän jälkeen (kevät 2020) testataan ylemmän tason osaamismerkkien toimintaa opetusmateriaalien, osaamisen tasojen ja teknisen toimivuuden ja oppimisanalytiikan kannalta. Syksystä 2020 alkaen merkkijärjestelmää pilotoidaan heterogeenisillä ryhmillä oppimisanalytiikan avulla. Näissä pyritään löytämään tärkeimmät kehityskohteet keväälle 2021.

Viestinnän työpaketin tavoitteena on varmistaa hankkeen sisäisen ja ulkoisen viestinnän mutkaton sujuminen. Hankkeen alkuvaiheessa työ painottuu graafisen ilmeen suunnitteluun sekä viestintäkanavien valintaan ja käyttöönottoon. Pian hankkeen etenemistä voikin seurata useammassa sosiaalisen median kanavassa.

Hankeverkosto

Hanketta koordinoi Oulun ammattikorkeakoulu ja hankeverkostossa ovat mukana Hämeen ammattikorkeakoulu, TIEKE, Suomen eOppimiskeskus, Omnia, Kiipulan ammattiopisto, Koulutuskeskus Salpaus, Luksia, Oulun seudun ammattiopisto, Sedu ja Opintokeskus Sivis.

Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja hanke toteutetaan ajalla 1.8.2019 – 31.12.2021.

Kirjoitus on alunperin julkaistu TIEKEn verkkosivuilla.

Osuvat taidot: osaamismerkkijärjestelmä varmistamaan digitaitoja

Osuvat taidot -hanke on saanut myönteisen rahoituspäätöksen. Hankkeessa kehitetään valtakunnallisesti hyödynnettävä open badge-osaamismerkkijärjestelmä, joka mahdollistaa aikuisten tiedon käsittelyn ja hallinnan perustaitojen ja tietotekniikkaa soveltavien ongelmaratkaisutaitojen (PIAAC) varmistamisen. Osaamista tunnistetaan ja tunnustetaan formaalin koulujärjestelmän ulkopuolella, eri kouluasteilla ja siirryttäessä koulutusmuodosta toiseen. Lisäksi hankkeessa tuotetaan osaamisperusteet tietotekniikkaa soveltavien ongelmaratkaisutaitojen varmistamiseen muussa kuin tutkintotavoitteisessa koulutuksessa.

Hankkeen yhteenlaskettu kokonaisbudjetti on liki 1,2 miljoonaa euroa. Hanke on käynnistynyt 1. elokuuta 2019 ja se jatkuu 31.12.2021 saakka. Kohderyhmänä ovat opetus- ja ohjaushenkilöstö sekä 16-65 vuotiaat ammatillisen koulutuksen, ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön opiskelijat.

Hankkeen koordinaattorina on Oulun ammattikorkeakoulu Oy (Ammatillinen opettajakorkeakoulu).

Osatoteuttajat: Hämeen ammattikorkeakoulu Oy, TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry, Suomen eOppimiskeskus ry, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia, Kiipulasäätiö, Koulutuskeskus Salpaus-kuntayhtymä, Luksia, Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä, Oulun seudun koulutuskuntayhtymä, Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedu, Opintotoiminnan Keskusliitto.

Rahoittaja: Euroopan sosiaalirahasto, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Lisätietoja hankkeesta:
Projektipäällikkö Erkki Nuottila, erkki.nuottila[at]oamk.fi, 040 141 5228
BadgeFinland-verkoston koordinaattori, TIEKEn hankepäällikkö Merja Sjöblom, merja.sjoblom@tieke.fi, 050 567 6893


Paperitodistus on tämän päivän pankkikirja

Meillä ihmisillä on usein tarve tarkastella asioita akselissa ”uhka vai mahdollisuus”. Ja osalla meistä on vesilasi puoliksi täynnä ja toisilla aina puoliksi tyhjä.

Tässä ajassa näkee usein asetettavan ihmisen ja koneen vastakkain. On niitä, jotka ihannoivat varauksetta lähes kaikkea mitä koneilla saadaan aikaan, kutsutaan heitä sitten vaikka teknofriikeiksi ja on niitä, joille teknologia on luonnotonta ja uhkaa humaania olemassaoloamme ja kanssakäymistämme.

Tekniikka inhimillisen toiminnan mahdollistajana ja helpottajana

Itse edustan sitä koulukuntaa, joka on – kyllä – innostunut teknologiasta ja sen hyötykäytöstä, mutta näkee tekniikan enemmänkin mahdollistavan ja helpottavan inhimillistä toimintaa, jopa vuorovaikutusta. Ilman puhelinta, skypeä tai liikennevälineitä emme esim. voisi olla samalla tavoin kanssakäymisissä kauempana asuvien läheistemme kanssa. On kuitenkin tärkeää rajoittaa teknologian ymmärtäminen välineelliseen rooliin. Jos teknologia nähdään itseisarvoisena, jolloin sen käytölle on keinotekoisesti keksittävä perustelut, ollaan vaarallisilla vesillä.

Koska meitä ihmisiä on moneksi, käymme jatkuvaa vuoropuhelua siitä, mikä on teknologian rooli suhteessa ihmisiin. Epäilijöitä syytetään ennakkoluuloisiksi ja muutosvastarintaisiksi ja innostujia nörteiksi tai teknofriikeiksi. Ihmiskunnalla on kuitenkin ollut tapana – ääripäissä käytyään – etsiytyä keskimäärin tasapainoon. Kun auto tai televisio keksittiin, maalailtiin ensin aivan samalla tavalla ihmiskunnan tuhoutumista kuin nyt digitalisaation invaasiota seuratessamme.

Digitalisaatio muuttaa oppimista, työtä ja koko maailmaa

Digitalisaatio muuttaa toimintaamme ja tapaamme hahmottaa maailmaa. Suuria vaikutuksia inhimilliseen toimintaan on tietoteknologian käytöllä työvälineenä ja ne näkyvät työnkuvien muuttumisena, rakenteellisena työttömyytenä, paperilehtien ahdinkona jne. Iäkkäämmät meistä kaipasivat vielä kymmenen vuotta sitten paperisia pankkikirjoja jne.

Oppimiseen liittyen digitalisaatio on tuonut mukanaan tiedon saannin vapautumisen globaalisti sekä opiskelun mahdollistumisen ajasta ja paikasta riippumattomasti. Koska jokaisella toimialalla on omat digikapeikkonsa, kaipaavat opiskelijat usein vielä paperitodistuksia, vaikka opiskelu muuten olisi tapahtunut virtuaalisesti. Paperinen todistus on oppimisen pankkikirja. Siihen konkretisoituvat opiskelun tulokset ja sillä voi todistaa oppimansa muille. Siksi on ymmärrettävää, että paperitodistuksista on vaikea luopua ja luottaa virtuaalisen suoritusmerkin olevan yhtä todistusvoimainen ja legitiimi osoitus opitusta.

Myös osaamisen todentaminen digitalisoituu

Yhtä lailla kuin pankkikirjat ovat nyt historiaa, uskon, että ajan kuluessa myös paperitodistukset korvautuvat digitaalisialla suoritusmerkeillä ja CV:llä. Ihmisille on vain annettava aikaa mieltää uhka mahdollisuudeksi ja näkymätön, digitaalinen yhtä arvokkaaksi kuin konkreettinen paperi. Muutos ei tapahdu pakottamalla, vaan tekemällä digitaalinen vaihtoehto näkyväksi ja sitä kautta uskottavaksi. Siksi on tärkeää, että Badge Finland tyyppiset verkostot toimivat ja jakavat sitkeästi tietoa teknologian mahdollistamista uusista toimintatavoista ja välineistä.


Kirjoittaja, Soili Meklin, on teknologian luovasta hyödyntämisestä kiinnostunut Snellman-kesäyliopiston rehtori, jonka ”vesilasi on yleensä puoliksi täynnä”.

Digitaaliset osaamismerkit – merkillä on väliä

Digitaaliset osaamismerkit

Digitaaliset osaamismerkit mahdollistavat erilaisten osaamisten tunnistamisen ja tunnustamisen ja tekevät näkyväksi millaista osaamista merkin saajalla on. Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Osaamisen pelimerkit -hankkeessa pyritään yhdessä työelämän asiantuntijoiden kanssa suunnittelemaan ja rakentamaan uusia osaamismerkkejä ja niiden järjestelmiä pelialalla. Näiden digitaalisten osaamismerkkien tarkoitus on nostaa esille sellaista osaamista, joka jää katveeseen perinteisten tutkintotodistusten arvosanoissa, mutta on arvokasta työelämälle.

Digitaalisen osaamismerkin rakenteeseen kuuluu tieto siitä, millaista osaamista hakija on halunnut tunnistettavan (osaamistavoitteet) ja osaamiskriteeri, jonka perusteella osaaminen on tunnistettu. Digitaalisen osaamismerkin avulla on tarkoitus tehdä oma osaaminen näkyväksi myös muille. (Abramovich, Schunn, & Higashi, 2013; Brauer & Ruhalahti, 2014.) Digitaalisten osaamismerkkien myöntäminen perustuu hakemukseen, jolloin osaamisen näyttäminen osaamiskriteerien mukaisesti, auttaa hakijaa arvioimaan omaa suoritustaan ja hahmottamaan omaa osaamistaan kokonaisuutena (Brauer, Siklander, & Ruhalahti, 2017). Osaamiskriteerit kertovat myös merkin tarkastelijoille selvästi millaista osaamista merkin saajalla on. Merkin saaja kerää osaamisellaan ansaitsemansa osaamismerkit omaan merkkireppuunsa tai merkkipassiinsa. Merkkien käytöstä ja julkisesta jakamisesta päättää merkin saaja itse. Merkit voi linkittää osaksi omaa ansioluetteloa tai sosiaalisen median sivustolle kuten LinkedIn, Facebook, Kyvyt. tai Twitter.

Kaikki digitaaliset merkit eivät ole osaamismerkkejä. Merkeillä voidaan dokumentoida esimerkiksi osallistumista erilaisiin yksittäisiin koulutustapahtumiin todistusten sijaan, jolloin kaikki koulutukseen osallistuneet saavat merkin automaattisesti (Abramovich et al., 2013). Nämä merkit kuitenkin kertovat vain mihin tilaisuuteen saaja on osallistunut, mutta eivät vielä kuvaa, millaista osaamista merkin saajalla on (Brauer & Ruhalahti, 2014). Näillä merkeillä voi kuitenkin olla arvo oppilaitoksen näkyvyyden ja visuaalisen brändäyksen välineenä Ks esim. Haaga-Helia Badge.

Osaamismerkkien eri tasot

Digitaaliset osaamismerkit palvelevat tutkinnon suorittajaa HOPS- ja AHOT-prosesseissa ja tarjoavat mahdollisuuden nostaa esiin työelämässä toivottua osaamista syvällisemmin kuin tutkintotodistuksissa. Tämä prosessi mahdollistaa moniulotteisen vuoropuhelun tekijöiden, työnantajien, oppilaitosten ja koulutuksen kehittäjien kesken. Mikäli osaamismerkeillä halutaan tukea opiskelijan motivaatiota, tulee osaamismerkkijärjestelmän tukea opiskelijan sisäistä motivaatiota eri laajuisten, ja eri tavalla vaativien todisteiden muodossa. Käytännössä tämä tarkoittaa eri merkkien sisältöjen vaihtelevuutta osana oppimisprosessia (Brauer, Ruhalahti, & Hallikainen, in press).

Osaamismerkkien avulla voidaan jäntevöittää eri tavoin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosesseja, mutta mikä vielä merkityksellisempää, tukevat ne opiskelijan motivaatiota osana osaamismerkein ohjautuvaa oppimista, jossa osaamisen kehittämisprosessi on usein myös pelillistetty (Brauer & Siklander, 2017; Brauer, Siklander, & Ruhalahti, 2017; Brauer, Korhonen, & Siklander, 2017). Pelillistämisen näkökulmasta tarvitaan pieniä perusmerkkejä, sisältöön perustuvia meta(mestari)merkkejä sekä lukumäärään perustuvia tasojen koontimerkkejä (Brauer, Korhonen, & Siklander, 2017). Näistä on hyviä esimerkkejä Oppiminen Online -merkkiperheessä. Esimerkiksi Hamk ja Oamk, Ammatillisten opettajakorkeakoulujen Digiope-erikoistumiskoulutuksissa on käytössä yhdenmukainen valtakunnallinen merkistö, joka tunnustaa osaamiskokonaisuuksiin liittyvää osaamista.

HAMK, ammatillisella opettajakorkeakoululla on käytössä samat merkit violetteina ja ne tulevat tulevaisuudessa Oamkin merkkien tavoin sulautumaan valtakunnalliseen järjestelmään.

Opintokeskus Siviksen osaamismerkkiperheeseen kuuluu toteuttaja- ja kehittäjätasoisia merkkejä. Merkit erovat toisistaan osaamiskriteerien ja niihin liitetyn kuvan perusteella. Osaamismerkkiperheeseen kuuluu myös kokonaisosaamismerkkejä, jotka myöntyvät automaattisesti kun niihin tarvittavat yksittäiset osaamismerkit on myönnetty. (Pakanen, 2018)

Merkillä on väliä myös tulevaisuudessa

Tulevaisuudessa digitaaliset osaamismerkit tulevat olemaan osa osaamisen tunnistamista ja tunnustamista erilaisissa opinnoissa: merkkiperheissä on mukana eri laajuisia ja haastavuudeltaan vaihtelevia merkkejä. Järjestelmä mahdollistaa esim. opintojen pelillistämisen ja laajempien osaamiskokonaisuuksien tunnistamisen. Tulevaisuuden osaamismerkkien kriteerit ovat kehittäviä ja kehittyviä, ja sovitettavissa valtakunnalliseen järjestelmään. Teknisesti merkit ovat liitettävissä vaikkapa Virtaan ja Koskeen. Nämä merkit ovat tapa paitsi arvioida, myös ohjata oppimista. Osaamismerkit tekevät opiskelijan koko osaamisen näkyväksi työelämään, hänen valitsemallaan tavalla. Merkkien suunnittelu, arviointi ja niihin liittyvä ohjaus ovat yksi tapa järjestää oppimista tavalla, joka vastuuttaa opiskelijan oman oppimisprosessinsa omistajaksi. Osaamisen pelimerkit -hankkeessa merkillä on väliä – seuraa blogista, miten tulevaisuuden merkeistä tulee totta.


Teksti on lyhennetty versio: alkuperäinen teksti https://pelimerkit.metropolia.fi/2018/05/07/digitaaliset-osaamismerkit-merkilla-on-valia/
Brauer, S., Ruhalahti, S. & Pakanen, L. 05/18

Kirjoittajat

KM Sanna Brauer toimii Osaamisen pelimerkit -hankkeessa osaamismerkkien ja pelillistämisen asiantuntijana. Brauer työskentelee opettajankoulutuksen lehtorina Oamk, ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja valmistelee väitöskirjaa osaamismerkein ohjautuvasta oppimisesta.

LinkedIn https://www.linkedin.com/in/sannabrauer/

Lehtori Sanna Ruhalahti toimii Open merkit -hankkeen projektipäällikkönä, jossa kehitetään valtakunnallinen ammatillisen opettajan uran ja opettajaopintojen aikaisen osaamisen tunnistamisen sekä tunnustamisen digitaalinen osaamismerkistö. Ruhalahti työskentelee opettajankouluttajana HAMK Ammatillisella opettajakorkeakoululla ja hyödyntää joustavin toimintamallein osaamismerkien ohjautuvaa oppimista.

LinkedIn: www.linkedin.com/in/sannaruhalahti

KM Lotta Pakanen toimii Opintokeskus Siviksessä järjestöllisen aikuiskoulutuksen asiantuntijana. Pakasen osaamisalueisiin kuuluvat erityisesti osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyvät prosessit sekä digitaaliset osaamismerkit. Opintokeskus Sivis edistää osaltaan epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamista ja osaamismerkit ovat keskeinen osa tätä työtä.

LinkedIn: www.linkedin.com/in/lottapakanen

Lähteet

Abramovich, S., Schunn, C. & Higashi, R. M. (2013). Are badges useful in education? It depends upon the type of badge and expertise of learner. Educational Technology Research and Development, 61,(2), pp.217–232.

Brauer, S., Kettunen, J. & Hallikainen, V. (in press).“Learning Online” for Vocational Teachers – Visualisation of Competence-based-approach in Digital Open Badge-Driven Learning.

Brauer, S., Korhonen, A-M. & Siklander, P. (2017). Online Scaffolding in Digital Open Badge-Driven Learning in Professional Development. Manuscript submitted for publication.

Brauer, S. & Ruhalahti, S. (2014). Osoita osaamisesi osaamismerkein [Show your competences with digital badges]. In A.-M. Korhonen and S. Ruhalahti, eds, Oppimisen digiagentit. HAMKin e-julkaisuja 40/2014. pp. 87-92. Available from https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/85417/HAMK_Oppimisen_digiagentit_ekirja.pdf

Brauer, S., Ruhalahti, S., & Hallikainen, V. (in press). Exploring Triggers of Gamified Digital Open Badge-driven Learning in Professional Development Through Constrained Correspondence Analysis.

Brauer, S. & Siklander, P. (2017). Competence-based assessment and digital badging as guidance in vocational teacher education. In H. Partridge, K. Davis, & J. Thomas (Eds.), Me, Us, IT! Proceedings ASCILITE2017: 34th International Conference on Innovation, Practice and Research in the Use of Educational Technologies in Tertiary Education. 191-196.

Brauer, S., Siklander, P. & Ruhalahti, S. (2017). Motivation in digital open badge-driven learning in vocational teacher education. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 19(3), 7–23.

Pakanen, L. (2018). Osaamismerkit osaamispoluilla. Esitysmateriaali. Saatavilla https://opintokeskussivis-my.sharepoint.com/:p:/r/personal/lotta_pakanen_ok-sivis_fi/_layouts/15/Doc.aspx?sourcedoc=%7Bcd32d244-43a4-49bc-a6bf-bfa8803124ef%7D&action=edit

Healthy Future hankkeen Osaamismerkit osana osaamisperusteisuutta

ITK-2018 näyttely järjestettiin Hämeenlinnassa 12.-13.4.2018 ITK-2018 konferenssin yhteydessä hotelli Cumulus Resort Aulangon tiloissa. ITK-2018 näyttelyn Posterialueella oli myös Healthy Future hankkeen posteri (#ITKPosteri293). ITK-konferenssi on ainutlaatuinen digitaalisen koulutuksen ja oppimisen tapahtuma opetussektorille. Tilaisuuteen osallistuivat Omniasta lehtori Oona Haapakorpi, joka on vastuussa myös hankkeen ammatillisesta sisällöstä sekä Ekamista lehtorit Henna Sröm-Kallio ja Hanna Arminen.

Kuvassa Hanna Arminen (Ekami), Henna Ström-Kallio (Ekami), ja Oona Haapakorpi (Omnia)

Healthy Future hankkeen projekti-idea on syntynyt tarpeesta kehittää opiskelijoiden kestävän kehityksen ammattiosaamista yhdistämällä digitaaliset osaamismerkit eli Open Badge -osaamismerkit ammatilliseen opetukseen. Osaamismerkkien avulla osaamista voidaan kerryttää aikaan tai paikkaan sitomatta ja niiden avulla tuetaan opiskelijan osaamisperusteisuutta ja itseohjautuvuutta.

Healthy future hankkeen aikana kehitettiin kestävän kehityksen mukaista toimintaa cateringalalla. Tässä huomioidaan terveellinen ruokavalio, jossa tuotetaan ilmastoystävälisiä aterioita. Tarkoituksena on lisätä juuresten ja kasvisten käyttöä, jotta hiilijalanjälki pienenisi. Samalla tämän projektin aikana olemme lisänneet ja kehittäneet opiskelijoiden yrittäjyyttä, kansainvälisyyttä sekä kilpailutoimintaa.

Tämä kehitysprojekti on ensimmäinen laatuaan ammatillisessa koulutuksessa Suomessa. Ammatillisen koulutuksen osaamismerkit on integroitu tuleviin ravintola- ja cateringalan tutkinnon perusteisiin. Projekti on syventänyt yhteistyötä Omnian ja Ekamin oppilaitosten välille, ja se on innoittanut yhtenäisen, avoimen toimintatavan kehittämiseen. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kiltakoulumalli, erityisesti Kokkikilta, jonka pääteemana on digitaalinen kehitys. Kiltakoulumallissa aktiiviset opiskelijat hankkivat erilaisia ammatillisia taitoja ja valmistautuvat työelämään käyttäen erilaisia sosiaalisen median työkaluja.

Tiedotustilaisuus Hämeenlinnassa

Oona Haapakorpi ja Henna Ström-Kallio pitivät 11.4.2018 avoimen tiedotustilaisuuden aiheesta ”Osaamismerkit osana osaamisperusteisuuta”. Oona Haapakorpi Omniasta sekä Henna Ström-Kallio ja Hanna Arminen Ekamista olivat ITK päivinä 12-13.4.2018 tavattavissa myös posterilla (# ITKPosteri293). Oona Haapakorpi piti ensimmäisen esittelyn aiheesta ” Open Badges osana osaamisperustaisuutta” ITK-Webinaarin yhteydessä 4.4.2018.

Healthy future hankkeen aikana tehtiin 39 kestävän kehityksen osaamismerkkiä osana osaamisperusteisuutta sekä kaksi ammatillista e-kirjaa, jotka valmistuvat syksyyn 2018 mennessä. Nämä kestävän kehityksen osaamismerkit on jaoteltu kolmeen osaan eli:

  1. Sosiaalinen kestävä kehitys (vihreä)
  2. Taloudellinen kestävä kehitys (turkoosi)
  3. Ekologinen kestävä kehity (sininen)

Näiden 39 osaamismerkin lisäksi luotiin kolme metamerkkiä; Sosiaalinen kestävä kehitys, Taloudellinen kestävä kehitys ja Sosiaalinen kestävä kehitys sekä neljäs metamerkki, joka on Kestävän kehityksen mestari.

Healthy Future hankkeen osaamismerkit ja opetusmateriaali on tehty neljällä eri kielellä (suomi, englanti, italia ja kroatia).

Healthy future hankkeen kestävän kehityksen osaamismerkit on tehty ravintola- ja cateringalan uusiin tutkinnon perusteisiin siten, että pakollisista tutkinnon osista löytyy 20 osaamismerkkiä ja vapaasti valittavista tutkinnonosista löytyy 12 sekä 6 osaamismerkkiä löytyy yleisistä tutkinnonosista (yto).

Yläkoulusta polulla ammatilliseen koulutukseen

Yhtenä ideana oli, että peruskoululaiset voisivat alkaa suorittaa osaamismerkkejä jo yläkoulun tai lukiolaiset lukion aikana. Tällä tavalla he kerryttävät osaamistaan ennen ammatillisen koulun aloittamista. Samalla heille tulee selkeä kuva siitä, mitä osaamista ammatillisella ravintola- ja cateringpuolella tarvitaan. Samalla opiskelijat alkavat kerryttää ammatillista portfoliota osaamisesta, jota voidaan tunnistaa ja tunnustaa osaksi ammatillisia opintoja.

Käyttämällä avoimia osaamismerkkejä vastataan samalla ammatillisen koulutuksen uudistuksen haasteisiin. Tällöin opiskelijan edistyminen on henkilökohtaista samalla kun hän kulkee omaa oppimispolkuaan. Oppiminen on tehokkainta, kun se on monikanavaista ja sosiaalista. Oppimisympäristöjen ja oppimateriaalien kehittämisen tulisi olla opiskelijoiden helposti saatavilla inspiroivalla tavalla. Parhaimmillaan oppijan itseohjautuvuutta voidaan lisätä hyödyntämällä digitaalisia työkaluja ja käyttämällä pelillisiä elementtejä osaamisen kerryttämisen innoittajana. Tähän vastataan kestävän kehityksen osaamismerkeillä ja siihen liittyvillä e-kirjoilla.

The Healthy Food Choices for a Sustainable Future – Healthy future

The Healthy Food Choices for a Sustainable Future – Healthy future on kansainvälinen Erasmus+ KA2 -hanke, jonka partnerimaita ovat Suomi, Italia ja Kroatia. Hankkeessa kehitetään yhteistyössä ammattikoulujen ja työelämän välisiä HORECA-alan kestävän kehityksen toimintaympäristöjä lähinnä Suomessa, Kroatiassa ja Italiassa.

Projektipartnerit ovat Omnia ja Ekami Suomesta, Galileo.it Italiasta ja Centar za odgoj i obrazovanje Slava Raškaj Zagreb sekä Hotelijersko-turisti?ka i ugostiteljska škola Zadar Kroatiasta.

Oletko kiinnostunut tietämään, mitä tulevassa toiminnassamme on? Haluatko lisätietoja?

Ota yhteyttä: Oona Haapakorpi
043-8244112
oona.haapakorpi[at]omnia.fi

www-sivu: http://www.healthyfutureproject.eu

Facebook ryhmä: https://www.facebook.com/Healthy.Future.Project